VILLIYRTIT- PIHAPIIRIN VIHREÄT VOIMAVIHANNEKSET

Tähän vuodenaikaan kiinnostutaan maasta nousevista villiyrteistä. Inspiraatiota tähän blogikirjoitukseen olen löytänyt yle.fi sivuilla julkaistusta artikkelista. Villiyrtit ovat keväällä ja alkukesästä parhaimmillaan. Pihan villiyrtit kannattaa poimia talteen nuorina versoina, sillä niiden maku muuttuu kesän myötä usein kitkeräksi. Uusia syötäviä kasveja tulee pihapiiriin pitkin kesää, mutta nyt ovat ajankohtaisia nokkonen, vuohenputki, maitohorsma, voikukka ja pieni, tiivis kuusenkerkkä.

Villiyrttien versojen tunnistaminen vaatii tarkkaa silmää. Helpoiten pihapiirin ruoka-aittaan tutustuu seuraamalla kasvustoa yhden kesän. Tunnistaminen on helpompaa, kun kasvit kukkivat ja niiden lehdet ovat isoja. Seuraavana keväänä voi sitten samalta varmalta paikalta poimia varhaiset herkut talteen.

Nokkoset kerätään nuorina, noin 10 cm pituisina versoina, ja ne ryöpätään tai kuivataan. Nokkonen on 100% syötävä kasvi ja todellinen terveysruoka. Se sisältää muun muassa moninkertaisesti enemmän rautaa kuin pinaatti, sekä C-vitamiinia ja kalsiumia. Nokkonen kerää nitraattia, mutta se häviää ryöpättäessä. Nokkonen on myös tärkeä kuitukasvi! Nokkonen sopii pinaatin tavoin lettuihin, sämpylöihin, keittoihin, munakkaaseen tai esimerkiksi pestoon basilikan sijaista.

Vuohenputki on parhaimmillaan nuppuisena. Supussa oleva nuppu on herkullinen; maku on raikkaan kirpeä. Maku pehmenee, jos ryöppäät kasvin. Vuohenputkesta saa helposti salaatin tai ne voi pyöräyttää pannulla voissa lisukkeeksi. Nuoret lehdet sopivat keittoihin, muhennoksiin ja lettuihin. Versot voi pakastaa tai kuivata. Vuohenputki voi olla hankala tunnistaa, mutta yksi vinkki on se, että se kasvaa laajana kasvustona.

Maitohorsma on pihapiirin luonnonparsaa. Pohjolan parsa, horsma, kerätään noin 10 cm pituisena, nuorena versona. Raikkaan makuisen, rapean verson voi syödä raakana, mutta siitä tulee myös herkullinen salaatti: pyöräytä versot pannulla, lisää paistettu pekoni, hienonnettu, keitetty kananmuna ja loraus sinappikastiketta. Maitohorsma tunnetaan myös yrttijuomakasvina. Maitohorsman lehtiä voi käyttää tuoreena tai kuivattaa. Ennen kuivaamista horsmanlehdet usein hiostetaan, mikä vahvistaa niiden aromia. Lehdet sisältävät runsaasti muun muassa ravintokuitua sekä C- ja A-vitamiinia.

Voikukan lehdet kerätään, kun kukka on nupullaan.Voikukasta voi käyttää koko kasvin: nuput, kukat, lehdet ja juuren. Salaattiainekset saat nopeasti keräämällä nuoret kasvinlehdet nipuksi ja katkaisemalla varret terävällä veitsellä.

Voikukan lehtien maku pehmenee, jos liottaa niitä noin tunnin ajan kylmässä vedessä. Voikukasta voi valmistaa esimerkiksi salaattia, simaa, siirappia ja hilloa. Kuivattuja lehtiä voi hauduttaa teeksi.Voikukan juuret poimitaan syksyllä tai varhain keväällä ja niitä voi paahtaa uunissa lisukkeeksi.

Kuusenkerkät kerätään, kun ne ovat vielä vaaleita ja pehmeitä. Makea kuusenkerkkä on oikea ravintopommi. Siinä on runsaasti A- ja C-vitamiinia, hivenaineita ja antioksidantteja. Nuoria versoja voi käyttää sellaisenaan ruokiin ja juomiin tai pakastaa.

Kerkästä voi valmistaa niin siirappia, yskänlääkettä kuin kuplivaa juhlajuomaakin. Kuusi ei kuitenkaan sovi ravinnoksi astmaatikoille eikä raskaana oleville.

Versojen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin ja siihen tarvitaan maanomistajan lupa.

Moni on kuitenkin varovainen villiyrttien suhteen koska ei ole varma siitä, että tunnistaa syötävät yritit. Kaivataan myös tietoa niiden hyödyntämisestä ruoanlaitossa. Monella paikkakunnalla järjestetään keväisin villiyrttikursseja, ja mikäli aihe kiinnostaa kannattaa ilmoittautua mukaan.

VILDA ÖRTER - NÄROMRÅDETS GRÖNA SUPERGRÖNSAKER

Så här års intresserar vi oss för örter som stiger upp ur jorden. Inspiration för denna bloggskrift har jag fått av en artikel publicerad i yle.fi. De vilda örterna är som bäst på våren och försommaren. Gårdens vilda örter skall man ta till vara som unga skott, ty deras smak förändras och blir besk senare på sommaren. Nya ätbara örter uppenbarar sig längs hela sommaren, men nu på våren är det nässlan, kirskålen, mjölkörten, maskrosen samt granskotten som är aktuella.

Det krävs erfarenhet för att kunna känna igen de vilda örternas unga skott. Allra bäst lyckas det om man följer med växterna en sommar. Detta för att det är lättare att känna igen växter när de blommar och bladen är stora. Sedan kan man nästa säsong plocka de unga skotten som kommer upp på samma plats.

Nässlorna skall plockas som unga, som ca 10 cm långa skott. Därefter förväller man och torkar dem. Nässlan är en 100 % ätbar växt och mycket hälsosam. Den innehåller bl a många gånger mera järn än spenaten, samt rikligt med C-vitamin och kalcium. Nässlan samlar nitrat, men den försvinner vid förvällning. Nässlan är också en viktig fiberväxt.

Nässlan passar liksom spenat i plättar, semlor, soppor, omelett samt till pesto i stället för basilika.

Kirskålen är som bäst då den är i knopp. En sluten knopp är till smaken fräsch och litet syrlig. Smaken blir mjukare om man förväller växten. Av kirskålen får man en god sallad, eller så kan man steka den i smör liksom spenat. De unga bladen passar även till soppor, stuvningar och plättar. De unga skotten kan frysas in eller torkas.

Kirskålen kan vara svår att känna igen, men en vink är att det alltid växer rikligt av den på samma område.

Mjölkörten är gårdens vilda sparris. Nordens sparris, rallarrosen, plockas som ca 10 cm långa unga skott. Skotten med frisk knaprig smak kan ätas som sådana, men ter sig även utmärkt i sallad. Man kan värma upp skotten i pannan samt tillägga exempelvis bacon och ägg. Mjölkörten är även känd som en växt vilken man gör örtdryck av. Mjölkörtens blad kan användas som färska eller torkas. Innan man torkar bladen skall man värma man upp dem, något som stärker deras arom. Bladen innehåller rikligt med fiber samt C- och A vitamin.

Maskrosens blad samlas då blomman ännu är i knopp. Av maskrosen kan man använda hela växten; knoppen, blomman, baden och roten. En sallad fås snabbt då man samlar en knippe unga maskrosblad, och skär bladen till mindre bitar. Maskrosbladens smak blir mjukare om man först blöter dem i kallt vatten i en timmes tid.

Av maskrosen kan man förutom sallad tillverka mjöd, senap och sylt. Av torkade maskrosblad kan man även tillverka te. Maskrosens rötter samlar man antingen på hösten eller tidigt på våren, och de kan man steka i ugn som tilltugg.

Granskotten samlas när de ännu är ljusa och mjuka. De söta granskotten är en riktig näringsbomb. Granskotten innehåller rikligt med A- och C-vitamin, spårämnen och antioxidanter. Unga skott kan användas som sådana till olika rätter, drycker eller frysas in.

Av granskotten kan man tillverka såväl sirap, hostmedicin som festlig bubbeldricka. Om man är gravid skall man dock undvika granskott. Det hör dock inte till allemansrätten att få plocka granskott, utan för det behövs markägarens lov.

Mången är ändå försiktig gällande vilda örter, då man inte känner sig säkert känna igen dem. Dessutom önskar man mera information om hur man skall utnyttja dem i matlagningen. På flera orter ordnas det om våren vildörtskurser, så om ämnet verkar intressant är det bara att anmäla sig.