top of page

JOULURUOKIEN HISTORIAA / JULMATENS HISTORIA

JOULURUOKIEN HISTORIAA


Monet meille hyvin perinteiset jouluruuat, kuten kinkku ja piparkakut, ovat rantautuneet tavallisen kansan keittiöihin vasta 1900-luvulla. Ruokaperinteet ovat kuitenkin kehittyneet ja jalostuneet nykyiseen muotoonsa vuosisatojen ajan. Ruokatieto ry on koonnut tietoa jouluruokien historiasta verkkosivuilleen.

Suomalainen jouluateria on syntynyt pikkuhiljaa ja siihen ovat vaikuttaneet niin säätyläisten kuin talonpoikien tarjoamiset. Jouluun liittyy vielä nykyisinkin runsas tarjottavien määrä ja syöminen.


ROSOLLI ELI SALLAATTI

Rosollin eli sallatin valmistus on peräisin Lounais-Suomen säätyläispiireistä, joissa se tunnettiin jo 1700-luvulla. Se levisi 1800-luvulla pitokokkien ja kotitalouskoulujen välityksellä kansan keskuuteen. Aluksi rosolliin käytettiin perunoita, hienonnettua sipulia ja suolasilakoita. Myöhemmin siinä alettiin käyttää myös punajuurta, porkkanaa, suolakurkkua, omenaa, silliä, suolaa ja valkopippuria.


JOULUKINKKU

Nykyään jouluateriaan kuuluu Pohjoismaissa erottamattomana osana joulukinkku. Nykyajan joulukinkun yhteyksiä vanhempiin perinteisiin ei tunneta. Ilmeisesti kinkku on kahden eri perinteen risteytys, sillä siinä yhdistyy herrasväen tapa syödä possua ja kansan tapa nauttia paistettua takajalkaa.

Sianliha nousi johtoasemaan joulun pääruokana vasta 1900-luvulla.


LAATIKOT

Suomalaisiin perinteisiin jouluruokiin ovat kuuluneet kauan peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikot. Lanttu- ja perunalaatikko olivat uusia tulokkaita 1800-luvun lopun pitopöydässä ja niitä käytettiin harvoin arkiruokana. Vanhin ja tavallisin laatikkoruoka näyttää olleen koko maassa tunnettu perunalaatikko.


KALA

Kalan syöminen on kuulunut hyvin olennaisesti suomalaisten ruokavalioon, koska kalaa on ollut lukuisien vesistöjen takia koko ajan saatavana. Aluksi kaloja varastoitiin kuivaamalla, mutta suolan yleistyessä 1700-luvulla kaloja alettiin säilöä suolaamalla. Suolakaloista joulupöytään säilyi ainoastaan silli. Lipeäkala onkin vanhin jouluun kuuluvista ruoista. Lipeäkalaa valmistettiin kuivatusta kuhasta tai hauesta, ja se olikin tärkeä katolisen ajan paastoruoka ja aattopäivän ruoka.


JUOMAT

Pohjoismaissa jouluoluen juonti on vanha perinne. Jo viikingit ”joivat joulua”. Uskottiin myös, että jouluviinaryyppy siunaa sadon. Ryyppy tarjottiin jokaiselle, lapsillekin, ja viinaa ripoteltiin tuvan jouluoljille sekä hevosen heinille.

Glögi on perinteinen joulun alusajan juoma, jota on nautittu Ruotsi-Suomessa keskiajalta lähtien. Se on syntynyt aikoinaan siten, että laadultaan vähemmän hyvää viiniä maustettiin kanelilla, neilikalla, kardemummalla ja appelsiininkuorella. Tätä maustettua viiniä lämmitettiin ja kuumennettu viini lämmitti kylmissä asumuksessa asuneita ihmisiä.

.

PIPARKAKUT

Piparkakkujen valmistaminen kuuluu ensimmäisiin jouluvalmisteluihin ja usein ensimmäiset piparkakut paistetaan ensimmäisen adventin aikoihin. Piparkakuilla on suorastaan ruhtinaallinen perinne, sillä alunperin ristiretkeläiset toivat niitä Eurooppaan idäntuliaisina. Niitä alettiin valmistaa yleisesti Saksassa 1300-luvulla. Piparkakkuja käytettiin lääkkeenä moniin eri vaivoihin. Pippurilla maustettuja ja hunajalla makeutettuja mesileipiä valmistettiin erityisesti luostareissa. Myöhemmin 1600-luvulla piparkakkuperinne siirtyi Ruotsiin, josta se 1700-luvulla tuli myös Suomeen. Vasta 1900-luvulla piparkakkuja alettiin valmistaa myös kotikeittiöissä.


RIISIPUURO

Suomalainen perinteinen joulupuuro on kautta aikojen ollut kaura- tai ohraryynipuuro. 1800-luvulla Suomeen alettiin tuoda ulkomailta riisiä, mutta se oli kallista ruoka-ainetta ja vain rikkaat pystyivät ostamaan sitä. Eksoottista riisipuuroa pidettiin arvokkaampana kuin ohrapuuroa, ja tästä syystä riisipuuroa valmistettiin erityisesti juhlaruoaksi. Riisipuuroa tarjotaan edelleen jouluruokana, vaikka siitä tulikin 1900-luvulla arkiruokaa.

Siirtomaatuotteet halpenivat 1880-luvun lopulla, kun höyrylaivojen yleistyminen pienensi kuljetuskustannuksia. Näin vaatimattomatkin taloudet saattoivat ostaa joulupöytään varojen mukaan manteleita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja rusinoita. Tapa syödä jouluna rusina-, luumu- tai sekahedelmäkeittoa tuli vauraimpiin talonpoikaistalouksiin 1800-luvun lopulla.


VANHAT JA UUDET PERINTEET

Juhlaruokaperinteet ovat syvällä meidän kulttuurissamme. Eri puolilla Suomea joulupöydässä on jonkin verran paikallisia vaikutteita. Nykyään myös ihmisten erilaiset ruokavaliot vaikuttavat joulunajan ruokiin. Kuitenkin joulun asema vuoden tärkeämpänä ruokajuhlana on horjumaton.


JULMATENS HISTORIA


Flera av de för oss traditionella julrätterna, såsom skinkan och pepparkakorna, har nått vanligt folks kök först på 1900-talet. Mattraditionerna har ändå utvecklats och förädlats till sin nuvarande form under flera århundraden. Ruokatieto ry har redogjort för julmatens historia på sina nätsidor.

Den finländska julmaten har alltså uppstått så småningom och den har påverkats av såväl herrskapens som böndernas traditioner. Till julen hör det än idag att man har ett rikligt utbud av olika rätter och äter därefter.


SILLSALLAD

Sillsalladen härstammar från herrskapskretsar i sydvästra Finland, där den kändes till redan på 1700-talet. Receptet spreds sig genom festkockar och hushållsskolor även till vanliga människors kök. Till en början använde man potatis, hackad lök och salt strömming i sillsalladen. Senare övergick man till att man använda rödbeta, morot, äpple, sill, salt och vitpeppar.


JULSKINKA

Nuförtiden har julskinkan en självklar plats på våra nordiska julbord. Man känner inte helt till hur den hänför sig till äldre traditioner. Man tror dock att skinkan på julbordet är en kombination av hur herrskapen åt en hel gris och hur folket brukade steka grisens bakben. Grisköttet tog sin ledande plats på våra julbord först på 1900-talet.


LÅDOR

Till de finländska jultraditionerna har länge hört potatis-, kålrots- och morotslåda. På 1800 talet var kålrots- och potatislådan nykomlingar på våra festbord och användes sällan som vardagsmat. Den äldsta och vanligaste av lådorna är nog potatislådan, som äts i hela landet, även till vardags.


FISK

Fisken har alltid utgjort en viktig del av vår mat, för att den har funnits tillgänglig, som en följd av våra många vattenområden. Till en början förvarade man fisken genom att torka den, men då saltet blev vanligare på 1700-talet, började man salta fisken i stället. Av den salta fisken är sillen den enda som finns kvar på dagens julbord. Lutfisken är den äldsta julmaten som fortfarande finns kvar. Lutfisken tillverkades av torkad gös eller gädda. Lutfisk har varit en viktig rätt i katolska länder under fastetiden, och har traditionellt hört till julaftonens festbord.


DRYCKER

I våra nordiska länder har julölen haft en viktig roll. Redan vikingarna ”drack julen”. Man trodde även att en julsnaps välsignar skörden. En snaps bjöd man åt alla, även åt barnen.

Glöggen är en traditionell dryck under adventstiden, som man har druckit i Sverige-Finland ända sedan medeltiden. Den har uppstått då man tillsatt kryddor som kanel, nejlika, kardemumma och apelsinskal, i vin av sämre kvalitet. Detta kryddade vin värmdes upp och smakade gott i svala bostäder.


PEPPARKAKOR

Att baka pepparkakor hör ofta till de första julförberedelserna, och görs oftast kring första advent. Pepparkakorna härstammar från korstågen, då korsfararna hämtade dem från österland. Man började tillverka pepparkakor i Tyskland på 1300-talet. Man använde även pepparkakor som medicin mot olika åkommor. Pepparkakor smaksatta med peppar och sötade med honung tillverkades främst i klostren. Pepparkakstraditionen kom till Sverige på 1600-talet och vidare till Finland under 1700-talet. I hemmaköken började vi baka pepparkakor först på 1900-talet.


RISGRYNSGRÖT

Vår finländska traditionella risgrynsgröt har sedan urminnestider varit havre- eller korngrynsgröt. På 1800-talet började man importera ris, men det var något som endast de rika hade råd med. Den exotiska risgrynsgröten ansågs vara mera värdefull än korngröten, och därför gjorde man risgrynsgröt särskilt till fest. Risgrynsgröten hör fortfarande till julmaten, fastän den blev vardagsmat på 1900-talet.

Kolonialvarorna blev billigare i slutet av 1800-talet, då ångbåtstrafiken sänkte transportkostnaderna. Då kunde även mindre bemedlade hushåll köpa mandel, nötter, torkad frukt och russin till julbordet. Traditionen, att på julen äta russin- plommon- eller blandad fruktsoppa, kom till rikare hushåll i slutet på 1800-talet.


GAMLA OCH NYA TRADITIONER


Festmåltidstraditionen sitter djupt i vår kultur. I olika delar av vårt land varierar de lokala jultraditionerna i någon mån. Numera inverkar även olika dieter och allergier på julbordens sammansättning. Trots allt kan man säga att julens plats som årets viktigaste mathögtid fortfarande är orubblig.


Comments


BLOGIARKISTO /

BLOGGARKIV

UUSIMMAT KIRJOITUKSET /

DE NYASTE INLÄGGEN

SEURAA MINUA /

FÖLJ MIG:

  • Facebook Clean Grey
  • Twitter Clean Grey
  • LinkedIn Clean Grey
  • Instagram Clean Grey
bottom of page