Ei voi löytää tuntematonta rastia / Man kan inte hitta en okänd kontroll
Ei voi löytää rastia, ellei tiedä missä se on
Valmentajan työssäni tapaan päivittäin ihmisiä joilla on hyvin kireät aikataulut. Kun sitten kysyn mihin on kiire, en läheskään aina saa selkeitä vastauksia. Minulla on tapana verrata tilannetta suunnistukseen. Moni meistä on keskellä metsää, muttei tiedä selkeästi mihin suuntaan mennä.
On aina lähdettävä tavoitteesta. Minhin haluaa päästä? Mihin mennessä ja millä keinoin? Kun tavoite on selvillä on paljon helpompaa keskittyä siihen, ja päättää mitkä asiat tukevat tavoitteeseen pääsyä. Silloin on heti paljon helpompaa priorisoida tehtäviä, mitkä ovat tärkeitä ja mitkä eivät. Taas niin kuin suunnistuksessa; kun tietää mihin on menossa voi ottaa suunnan ja tehdä järkeviä reittivalintoja.
Nämä asiat ovat enemmän tai vähemmän itsestään selviä, mutta kuitenkin moni elää päivästä toiseen ilman selkeätä tietämystä tavoitteistaan, sekä koskien työelämää että yksityielämää. Työelämässä johtajille ei voi liikaa korostaa miten keskeistä on kommunikoida tavoitteet selkeästi organisaatiossa. Sen lisäksi on tärkeätä että viesti toistetaan aina vain uudestaan ja uudestaan. Koskien taas yksityielämää ihmisillä on selkeitä tavoitteita koskien esimerkiksi opiskelua, harrastuksia ja perhettä, kun toiset tass näyttävät vaeltavan ilman selkeää suuntaa.
Ei ole vaikeata ymmärtää että, mitä selkeämmät tavoitteet ovat, sitä varmemmin niihin pääsee. Silloin pystyy keskittymään täysillä niihin, ja priorisoimaan asioita, joiden avulla pääsee tavoitteisiinsa. Suunnistaja joka tietää missä rasti on, ottaa suunnan ja keskittyy siihen mitä reittiä hän rastiin parhaiten pääsee.
Man kan inte hitta en kontroll, om man inte vet var den finns
I mitt arbete som coach träffar jag dagligen människor som har mycket pressade tidtabeller. När jag frågar dem vart de har så bråttom, får jag mången gång inget klart svar. Jag brukar jämföra den här situationen med en orientering. Det är som om mången står mitt i skogen utan att ha en klar uppfattning om vart åt man skall gå.
Man bör alltid utgå från målet. Vart vill man nå? Med vilken tidtabell och med vilka medel? När den saken är klar är det mycket lättare att fokusera på målet, och avgöra vilka saker hjälper en att nå dit. Då blir det redan mycket lättare att prioritera, vad är viktigt och vad är mindre viktigt med tanke på målet. Igen som i orienteringen, när man vet vart man är på väg, kan man ta riktning och göra kloka vägval.
De här sakerna är mer eller mindre självklara, men ändå går allt för mången omkring med föga vetskap om sin målsättning både när det gäller arbete och privatlivet. I arbetslivet kan man inte nog betona för ledare att tydligt kommunicera målsättningen i organisationen. Dessutom kan man inte för mycket understryka att detta budskap skall kommuniceras ständigt; om och om igen. När det gäller privatlivet har endel klara målsättningar gällande t ex studier, hobbyn och familj, medan andra vandrar omkring utan klar riktning.
Det är inget konstigt med att ju tydligare målen är, desto lättare är det att nå dem. Då kan man fokusera att sin energi hur man når dit, och prioritera saker som gör det möjligt att nå sina mål. När orienteraren vet var kontrollen finns tar han riktning mot den och tänker ut vilket vägval blir bäst.
