Miten voidaan vähentää ruokahävikkiä? / HUR KAN VI MINSKA MATSVINNET?

Miten voidaan vähentää ruokahävikkiä?

Ruokahävikki on turhaa jätettä, jonka synty olisi voitu välttää esimerkiksi ennakoimalla paremmin tai valmistamalla tai säilyttämällä ruoka toisin. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa. Luken (Luonnonvarakeskuksen) mukaan kotitalouksien ostamasta ruoasta arviolta kuusi prosenttia päätyy roskiin.

Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain arviolta 120 – 160 miljoonaa kiloa, 20 – 25 kiloa henkilöä kohden. Kokonaisuudessaan ruokaketjussa hävikkiä syntyy lähes nelinkertainen määrä. Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa sekä taloutta että ympäristöä. Suomessa koko ruokaketjussa (alkutuotanto, teollisuus, kauppa, ravintolat ja kotitaloudet) alun perin syömäkelpoinen ruokahävikki on arviolta 400-500 miljoonaa kiloa vuodessa.

Luke tutkii ruokahävikin määrää ja kehittää sen seuranta- ja vähentämiskeinoja, sekä etsii uusia sivuvirtojen hyötykäyttökohteita ruokajärjestelmän kiertotalouden edistämiseksi. Tavoitteena on ennaltaehkäistä hävikkiä, ohjata syömäkelpoinen ruoka takaisin ruokaketjuun ja syömäkelvoton hävikki lopuksi maatalouden hyötykäyttöön ravinteina. Parhaimmillaan ruokajätteistä ja sivuvirroista syntyy arvokkaampia tuotteita ja uutta liiketoimintaa.

Tutkimustyötä Luke tekee yhteistyössä ruokaketjun kaikkien vaiheiden toimijoiden sekä tutkimusorganisaatioiden kanssa niin Suomessa, Pohjoismaissa kuin Euroopassakin. Yhteistyöllä lisätään ketjun ympäristövastuullisuutta ja kustannustehokkuutta.

Rakennetaan ruokajätteen kansallista seurantajärjestelmää yhteistyössä alan ja ministeriöiden kanssa. Hankkeessa kehitetään työkalut ruokajätteen ja -hävikin seurantaan. Erityisesti keskitytään syömäkelpoiseen ruokahävikin mittaamiseen, mutta Euroopan komission ajatus kokonaisruokajätteestä (eli myös syömäkelvoton ruoka) huomioidaan. Hävikkimäärien lisäksi Luken hankkeessa tunnistetaan keskeisiä keinoja vähentää ruokahävikkiä kokonaisvaltaisesti koko ruokaketjussa.

Hanke tuottaa vuoden 2020 loppuun mennessä kattavan ruokahävikin vähentämisen tiekartan. Tiekartan laadinnassa tunnistetaan ruokajäte ja -hävikkivirrat ketjun eri osissa sekä keinot ennaltaehkäistä hävikkiä esimerkiksi vapaaehtoisilla keinoilla ja lainsäädännöllä. Tiekarttaa tarvittaisiin komissionkin tarpeisiin, jotta osataan arvioida ruokajätteen ja -hävikin vähentämisen potentiaali, jonka mukaan tavoitteita tulisi asettaa.

Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten suunnittelemattomuudesta, arjen muutoksista sekä keittiötaitojen ja viitseliäisyyden heikkenemisestä. Tähteitä ei hyödynnetä ja parasta ennen -elintarvikkeita käsitellään usein kuin viimeisen käyttöpäivän tuotteita.

Kuluttajien toiveet ja vaatimukset heijastuvat myös teollisuuden, kaupan ja ravintoloiden hävikkiin. Osittain ongelma ratkeaisi kulutustapojen muutoksella, mikä on yksi ruokahävikin vastaisen työn tavoitteista.

Suomen ja Euroopan komission tavoitteena on, että elämme kierrätysyhteiskunnassa, jossa kaikki jätteet toimivat resurssina. EU:n kiertotalouspaketissa on linjattu, että ruokahävikki tulisi puolittaa 2030 mennessä. Tavoitteiden toteutuminen vaatii toimivat työkalut ruokahävikin jatkuvaan seurantaan ja vähentämiseen koko ruokaketjussa. Syömäkelvoton ruokajäte tulisi puolestaan pystyä hyödyntämään paremmin biomateriaalien raaka-aineena.

Hur kan vi minska matsvinnet?

Matsvinnet är onödigt avfall, vars uppkomst hade kunnat undvikas till exempel genom att planera bättre, eller genom att tillverka eller förvara maten på ett annat sätt. Matsvinn uppstår till livsmedelskedjans alla skeden, men allra mest i hemmen. Enligt uppgifter från Luke (Naturresursinstitutet) hamnar 6 procent av den mat vi köper i soporna.

Matsvinnet från de finländska hushållen är årligen uppskattningsvis 120 - 160 miljoner kilo, dvs 20 - 25 kilo per person. I livsmedelskedjan som helhet uppstår det nästan fyra gånger mera svinn. Den mat som produceras i onödan belastar såväl ekonomin som miljön. I Finland är det ursprungligen ätbara matsvinnet från hela livsmedelskedjan (primärproduktionen, industrin, handeln, restaurangerna och hushållen) ungefär 400 - 500 miljoner kilo per år.

Luke undersöker mängden matsvinn och utvecklar sätt för att uppfölja och minska det, samt söker nya sätt att använda biprodukter, som en del av en cirkulär livsmedelsekonomi. Målsättningen är att hindra att det uppstår svinn, rikta det som är ätbart tillbaka i livsmedelskedjan, och det som icke är ätbart till gödsel för jordbruket. I bästa fall kan vi ta tillgodo matavfall och biprodukter, samt använda dem som råvara till nya produkter.

Luke samarbetar med aktörerna i alla skeden av livsmedelskedjan, samt med forskningsorganisationer såväl i Finland, Norden och Europa. Detta samarbete har som mål att öka livsmedelskedjans miljöansvar och kostnadseffektivitet.

Man håller på att skapa ett nationellt uppföljningssystem i samarbete med livsmedelsbranschen och ministerierna. I projektet skapar man verktyg för att följa upp matavfall och -svinn. Man koncentrerar sig främst på att mäta det ätbara matsvinnet, men Europakommissionens tanke på att mäta allt matsvinn (även den icke ätbara delen) beaktas också. Förutom att mäta matsvinnet koncentrerar sig Lukes projekt också på att hitta de viktigaste sätten, på vilka man kan minska svinnet i hela livsmedelskedjan.

Man har som mål att vid utgången av år 2020, ur projektet få en täckande vägkarta, med vars hjälp man kan minska matsvinnet. Då man gör upp kartan identifierar man strömmarna av matavfall och -svinn i de olika delarna av livsmedelskedjan. Därtill definierar man på vilka sätt man kan förebygga svinn, till exempel på frivillig basis och genom lagstiftning. Europakommissionen kommer också att behöva vägkartan för att kunna att ställning till hurdan potential det finns i att minska matavfall- och svinn, och därigenom för att göra upp lämpliga målsättningar.

Hushållens matsvinn beror oftast på bristfällig planering, förändringar i vardagen, samt på våra matlagningskunskaper och till och med på lättja. Rester utnyttjas inte och produkternas bäst före datum tolkas som sista förbrukningstidpunkt.

Konsumenternas önskemål påverkar även det svinn som uppstår i industrin, handeln och restaurangerna. Delvis kunde problemet lösas genom medvetenhet och förändrade konsumtionsmönster.

Målet i Finland och för Europakommissionen är att vi lever i ett återvinningssamhälle, där allt avfall fungerar som en resurs. I EU:s paket för cirkulär ekonomi har man som målsättning att halvera matsvinnet fram till år 2030. För att det skall lyckas behöver vi verktyg för att både kontinuerligt mäta och minska matsvinnet i hela livsmedelskedjan. Dessutom bör vi bättre kunna utnyttja det icke ätbara matavfallet som råvara för olika biomaterial.