Ruoka ja ilmastokeskustelu / Maten och klimatdiskussionen

Ruoka ja ilmastokeskustelu

Viime aikoina olemme päivittäin saaneet seurata ilmastokeskustelua eri medioissa. Ilmastoasiat olivat myös näkyvästi mukana kevään vaalikeskusteluissa. Näissä keskusteluissa myös ruoka ja syöminen on ollut näkyvässä osassa. Keskustelu on ollut niin pinnalla, että puhutaan jopa ilmastoahdistuksesta uutena ilmiönä. Tunnemme että mahdollisuutemme yksilötasolla vaikuttaa ovat pienet, tai sitten emme vain tiedä mistä aloittaa. Siksi haluan tässä blogikirjoituksessa nostaa muutaman syömiseen liittyvän asian, josta jokainen voi aloittaa.

1970-luvulla kun olen käynyt kouluni, kotitaloustunneilla opetettiin ruokaan liittyviä perusasioita, jotka ovat edelleen ajankohtaisia, mutta kuitenkin moni on unohtanut. Tärkein asia, johon meistä jokainen voi aloittaa on ruokahävikin vähentäminen. Tuotetusta ruoasta lähes 20 % päättyy Suomessa hävikkiin. Taloudessa kannattaa suunnitella ruokailut etukäteen, sekä tehdä ostoslista ennen kauppaan menoa. Silloin kaupassa ostetaan vain tarpeeseen ja sopivia määriä. Kun aterian jälkeen jää ruokaa yli, kannattaa miettiä mitä siitä voi valmistaa. On paljon reseptejä, jotka perustuvat ruokahävikin vähentämiseen. Lisäksi on syytä muistaa, ettei tuotteen ”parasta ennen”-päivämäärä tarkoita, että tuote olisi käyttökelvoton sen jälkeen. Haju- ja makuaistia käyttämällä voi arvioida onko tuote käyttökelpoinen vai ei.

Kannattaa myöskin syödä satokauden mukaan. Silloin voi syödä lähellä tuotettuja elintarvikkeita, joiden ilmastovaikutus on pienempi, kuin kaukaa tuotujen tuotteiden. Ehkä joulupöydässä ei tarvitse olla esimerkiksi tuoreita mansikoita. On myös muistettava, että metsämme ovat loppukesästä ja syksyllä täynnä tuoreita marjoja ja sieniä, joista suurin osa jätetään hyödyntämättä. Koska marjastuksen ja sienestyksen arvo nousee uudestaan?

Seitsemänkymmentäluvulla syötiin silloin kun oli ruoka-aika; kotona, työpaikalla tai koulussa. Mutta nykyään syödään paljon pieniä aterioita niin sanotusti ”on the go”. Tämä tarkoittaa paljon pieniä pakkauksia ja annospakkauksia. Voiko esimerkiksi nousta aamulla, niin että ehtii syödä aamiaisen kotikeittiössä, niin ettei tarvitse syödä työmatkan aikana?

Terveellinen syöminen ei ole suikaan ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa, vaan päinvastoin. Meidän on hyvä esimerkiksi lisätä kasvisten määrä aterioissamme, niin terveyden kuin ilmaston kannalta. Toinen asia, josta on puhuttu vähemmän, on lopettaa ylensyöminen. Tiedän että tämä on monelle arka aihe, mutta ylensyömisen terveysvaikutus on todella suuri. Samoin ylipainon ylläpitämiseen tarvitaan huomattavia määriä ylimääräistä ruokaa. Tähän puuttuminen pienentäisi suoraan ruokatuotannon hiilijalanjälkeä.

Viime aikoina on myös puhuttu paljon verotuksesta, ja siitä ruvetaanko verottamaan eri elintarvikkeita niiden ilmastovaikutuksen mukaan. On myös puhuttu siitä, voidaanko vapaaehtoisella lisämaksulla kompensoida esimerkiksi lounasannoksensa hiilijalanjälkeä.

Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että pitkälle päästään kuitenkin puuttumalla edellä mainittuihin perusasioihin. Mikäli uudestaan otetaan käyttöön niitä asioita, jota meille opetettiin 1970-luvun kotitaloustunneilla, pystytään pienentämään syömisemme hiilijalanjälkemme huomattavasti.

På sista tiden har vi dagligen fått följa med klimatdiskussioner i olika medier. Klimatfrågorna har även varit på tapeten i vårens valdebatter. I dessa diskussioner har man också flitigt diskuterat vårt ätande. Diskussionen har varit så livlig att man redan kan tala om klimatångest som ett växande fenomen. Mången upplever att sin förmåga att på individnivå påverka är begränsad, eller så vet man bara inte var man skall börja. Därför vill jag i denna bloggskrift lyfta fram några grundsaker som hänför sig till vårt ätande, från vilka var och en kan börja.

På 1970-talet då jag har gått i skola lärde man sig i hushållsläran flera saker som hänför sig till maten, som ännu i dag är högaktuella, men som för mången fallit i glömska. Den allra viktigaste saken, från vilken var och en kan börja, är att minska matsvinnet. I dag slutar nästan 20 % av den mat som produceras i Finland som svinn. I hushållet lönar det sig att planera ätandet på förhand, samt att göra upp en inköpslista innan man går till affären. Då köper man endast det som behövs och i lagom mängd. Då det blir mat över efter måltiden, kan man fundera hur den kan användas. Det finns flera recept, som är gjorda med tanke på att minska matsvinnet. Dessutom är det skäl att minnas att produktens ”bäst före”-datum inte betyder att den inte kan användas efter detta datum. Lukt- och smaksinnet är de bästa redskap för att avgöra om en produkt är bra eller inte.

Det är smart att äta enligt skördetid. Då kan man äta nära producerade livsmedel, vilkas klimatpåverkan är mindre än produkters som transporteras långa vägar. Kanske kan man till exempel avstå från att ha färska jordgubbar på julbordet? Man bör också minnas att våra skogar är fulla av bär och svamp på sensommaren och hösten, av vilka bara en bråkdel tas tillvara. När börjar vi igen sätta värde på att plocka bär och svamp?

På sjuttiotalet åt man då det var mattid; hemma, på arbetsplatsen eller i skolan. Med numera äter man allt mera så kallat ”on the go”. Detta betyder många små- och portionsförpackningar. Kan man kanske stiga upp i tid på morgonen för att hinna äta sin frukost hemma, så att man inte behöver äta den under arbetsresan?

Ett hälsosamt ätande är något som sannerligen inte är i motstridighet med ett klimatsmart ätande. Det är till exempel bra att vi ökar vår konsumtion av grönsaker såväl ur hälso- och klimatsynpunkt. Den annan sak som det har talats mindre om är att sluta att äta för mycket. Detta är ett känsligt ämne för mången, men faktum är att övervikten har en stor negativ effekt på vår hälsa. Dessutom behövs det en stor mängd extra mat för att upprätthålla övervikten. Om man kunde åtgärda detta, skulle det direkt påverka livsmedelproduktionens ekologiska fotavtryck.

Man har även talat en hel del om beskattning, och om man borde beskatta olika livsmedel enligt deras klimatpåverkan. Dessutom har man föreslagit att man kunde betala en frivillig avgift, för att exempelvis kompensera det ekologiska fotavtryck som ens lunchportion förorsakar.

Som sammanfattning kan man dock nämna att man kommer långt genom att ta i tu med de ovan nämnda grundsakerna. Om vi alltså på nytt tar i bruk den lärdom som lärdes ut på 1970-talet, kan vi märkbart påverka det ekologiska fotavtryck vårt ätande förorsakar.